Viisaat ja hullut

Aamulla pöydälle oli jaettu Jaakko Antilan kirkolliskokoushistoriikki Kansankirkko ristipaineessa 1974-2011. Kirja on komea ja täynnä painavaa tavaraa. Ja kansikuvakin paljon puhuva:

Antilan juhlapuheen analyysissa oli mielenkiintoista näkökulmia. Tässä muutamia:

Ensimmäinen kysymys oli, pitäisikö kirkolliskokouksen olla viisaiden vai hullujen paikka. Kun nykyisen toiminnallisen osaston yksiköt olivat vielä toimikuntia, niissä vallitsi luova hulluus. Siellä kehitettiin työmuotoja ja luotiin uutta. Hallintouudistuksen myötä niistä tuli osa kirkkohallitusta ja niin luova hulluus muuttui ehkä enemmän harmaaksi hallinnaksi.

Antilan mukaan kirkolliskokoukselle on käynyt päin vastoin. Alunperin lakiasäätävästä elimestä onkin tullut tulevaisuutta ja toimintaa luotsaava ja ideoiva. Tämä yhdistettynä määräenemmistöön on johtanut siihen, että kirkolliskokous ei pysty tekemään päätöksiä tai ne vesittyvät huonoiksi kompromisseiksi. Hulluuden sijasta tarvittaisiin viisautta.

Toinen näkökulma liittyi piispanvirassa tapahtuneeseen muutokseen ja piispojen asemaan kirkolliskokouksessa. Korkeakirkollisuuden nousun myötä viran merkitys alkoi korostua tehtävän kustannuksella. Samalla piispojen mielenkiinto siirtyi jumalanpalveluselämään ja oppiin, ja aikaisemmin niin keskeiset vallankäyttäjät siirtyivät kirkolliskokoustyöskentelyssä taka-alalle. Vaikutusvaltaa alettiin käyttää valiokuntien puheenjohtajana, mutta ei enää salissa. Alue- ja hiippakuntapolitiikkakin jäi vähemmälle.

Jos olet kiinnostunut kirkon linjausten muutoksista viime vuosikymmeninä, lue kirja tai selaa aikakin. Se näyttää vastaavan ainakin muutamiin isohkoihin linjanmuutosiin. Mielenkiintoista on myös naisten aseman muutos kirkolliskokouksessa. Vielä vuonna 1978 naiset eivät saaneet lainkaan merkittäviä valiokuntapaikkoja, laki- ja talousvaliokunasta eivät lainkaan.

Itse täysistunnossa ei ollut tänään mitään ihmeellistä. Toiminta- ja talousarvio hyväksyttiin. Lisärahasta reformaation merkkivuodelle äänestettiin, mutta laihemmalla budjetilla jatketaan.

Tämä onkin tällä kertaa tämän istuntokauden viimeinen blogi. Joudun lähtemään huomenna takaisin Kuopioon hoitamaan vaalilautakunnan kokousta. Keväällä taas tapaamme täällä, jos Jumala suo.

Onko tilaa?

Alkuviikko on kulunut salissa ilman suuria intohimoja, mutta tänään aamulla sali oli täynnä tunnetta. Nyt  keskusteltiin siitä, kenelle kirkossa on tilaa ja pitäisikö sitä olla.

Asia liittyi aloitteeseen henkilöseurakuntien perustamisesta. Aloiteen tekijät katsovat, ettei heillä ole enää tilaa kirkossa ja seurakunnissa. Siksi paikallisseurakuntien rinnalle tulisi rakentaa henkilöseurakuntia erityisesti herätyskristityille ja naispappeuteen kielteisesti suhtautuville.

Aloite tänään toki hylättiin, mutta Espoon piispa Tapio Luoma piti huikean puheen. Hän nosti - kirkollisuutta varovaisuutta tietysti osoittaen - esiin ne, jotka kysyvät aivan muista syistä, onko heille kirkossa tilaa. Miten kirkko ja seurakunnat suhtautuvat heihin, jotka eivät ehkä koskaan ole kokeneet itsensä tervetulleeksi kirkkoon? Onko heille tilaa? Kai Kristuksen lähellä kuitenkin pitäisi olla tilaa kaikille?

Analyyttistä puhetta jatkoi räväkämmin Jaana Hallamaa, joka viittasi radio Aallon kirkosta eronneeseen  toimittajaan. Jos toimittajan syynsä oli se, että "kirkossa on paskaa porukkaa", niin aloitteen tekijöiden intentio on samankaltainen. "Jos naiset olisivat pysyneet keittiössä ja homot kaapissa,  niin kaikki olisi hyvin." Tulisiko päämääränä edes olla se, että kaikki ovat samaa mieltä?
Ehkä meidän pitäisi kuitenkin kärsiä toisiamme.

Kyselytunnilla väännettiin lähetysmäärärahoista ja kirkolliskokouksessa tiedoksi merkittyjen asioiden sitovuudesta. Sekava ja ikävä kekustelu kaikin puolin.

Illalla tulee vielä käsittelyyn ajamani aloite vieraskielisen työn järjestelyistä kirkossa. Yleisvaliokunta on tehnyt erinomaisen mietinnön, jossa nostetaan esille ulkomaalaistaustaisen väestön kasvu ja moninaisuus. Kielilainsäädännön sallimia poikkeuksia tulee tehdä rohkeasti, vieraskielisiä on voitava palkata, työnjaosta ja rahoituksesta on päästävä nopeasti sopimukseen. Pieni eteenpäinmeno tämäkin.

Ja päätettiinhän täällä tänään tehdä kokonaisselvitys koko kirkon organisaatiouudistuksesta.

Hauskinta päivässä olivat kuitenkin edustajille jaetut nystyräpallot, joilla selkä sai päivällä liikuntaa.

Yllätyksiä ja tulevaisuutta

"Yllätyskäänne rakennemuutoksessa" otsikoi Kirkonkellari eilin netissä. Muutama Tampereen hiippakunnan pappi ja kapitulin työntekijä lobbaa edelleen hiippakuntamallia, tällä kertaa massiivisella sähköpostikampanjalla.. Malli ei ole muuttunut juuri lainkaan alkuperäisestä ehdotuksesta, joka sai seurakuntakyselyissä 7 % kannatuksen.

Joissakin lobbaajien sivukommenteissa kuuluu halu keväällä päätettäväksi tulevan seurakuntarakenteen kaatamiseksi. Hiippakuntamalli voisi varmaan toimia Tampereen ympäristöseurakunnissa, mutta Kuopion hiippakunnan tai muiden hajanaisten hiippakuntien todellisuuteen se ei istu. Sen mukaan kiinteistötoimi ja rahanjako tehtäisiin hiippakunnassa, kaukana seurakunnan elämän todellisuudesta.

Sitten tämän päivän asiohin.

Tulevaisuusselonteko "Kirkkona monikulttuurisessa yhteiskunassa" tuli tänään käsittelyyn. En tainnut olla ainoa, joka luki sanaa monikulttuurisuus Suomeen muuttavien ulkomaalaisten synonyyminä. Vaikka monikansallistuva kirkko onkin selonteon yksi ja ehkä lopulta kantavin teema, se käsitteli ainakin paikoitellen myös monimuotoistumista kirkossa ja yhteiskunnassa. Tässä suhteessa se kuvaa jo nyt vallitsevaa tilannetta, jonka emme oikein tahdo uskoa olevan totta.

Kirja kehottaa moninaisuuden - myös kirkon sisäisen moninaisuuden - hyväksymiseen, ja dialogiin kannustetaan. Kirkko on tulevaisuudessa kontekstuaalinen ja vastakulttuurinen. Mutta on siellä myös kummallisuuksia. Mitä ajattelet seuraavista lauseista ajatellen kirkon ja seurakunnan tulevaisuutta tai monimuotoistumista?

"Kirkon sanoma perkaa pois epäuskoa ja väärää uskoa" tai "Ydintä tulkitaan yhä uudestaan ja uudestaan, mutta apostolinen usko säilyy: aito, alkuperäinen, väärentämätön ja puhdas evankeliumi." Ottaen huomioon alkukirkon ja Raamatun kaanonin moninaisuuden nämä lauseet tuntuvat hämmentäviltä.

Kirja pitää sisällään kolme kuvaa tulevaisuudesta. Kuvat ovat aika pelkistettyjä ja sisäänpäin kääntyneitä, ehkä hieman naivejakin. Diakoninen ote puuttuu. Mutta keskustelua kirja varmasti herättää, jos ihmiset sen lukevat. Ainakin malleista voi olla montaa mieltä.

Kohta täällä odotetaan jo Päivi Räsästä ja yllätyspuheita.

Puheita ja taloutta

Edessä on tavallista hiljaisempi kirkolliskokousviikko. Pöydällä ei ole suuria asioita, jotka herättäisivät intohimoja. Seurakuntarakennetta käsitellään seuraavan kerran vasta toukokuussa, samoin virsikirjan lisävihkoa. Ja muutakin vielä tulee.

Arkkipiispan avauspuhe käsitteli tänään taloutta ja kirkkoa osana tätä talouden hallitsemaa maailmaa. Ja kuitenkin kirkko on olemukseltaan jotain muuta. Tuolla rajapinnalla kulkeminen ei ole helppo juttu, senhän me tiedämme.

"Samalla kirkko on tahtoen tai tahtomatta alkanut näkyä yhtenä toimijana markkinoilla: katsomusmarkkinoilla, uskontojen markkinoilla tai elämysten ja palvelujen markkinoilla. Ihmisille näillä markkinoilla jää vain valintoja tekevän kuluttajan osa. Kirkko on osa homo economicuksen kulttuuria, väistämättä. Mutta syvimmältään kirkko edustaa kokonaan muuta. Siksi on lujasti ja päättäväisesti pidettävä huolta siitä, että elämän perussuhteet eivät näy markkinasuhteina."

Ilta kuluu tänään valiokunnassa. Kirkon  keskusrahaston talousarvio ja toimintasuunnitelma ovat pöydällä, mutta myös jo periaatetasolla tehty päätös koskien yhteisöveron muutosta valtiolta saatavaksi korvaukseksi ja sitä koskevat lausunnot.

Viime vuoden talous on ollut koko kirkossa yllättävän hyvä. Mitään pelättyä syöksykierrettä ei ole tullut. Toki jäsenten väheneminen näkyy verrattuna kunnallisveron kasvuun. Seurakunnat ovat vähentäneet henkilöstöään, joka taas näkyy paineena korottaa eläkemaksuja. Mutta tulevaisuudessa keskusrahastomaksut ehkä pienevät siirryttäessä yhteisöverosta valtiolta saatavaan rahoitukseen.

Voi olla, ettei tältä viikolta löydy suuria otsikoita. Mutta pieniä palasia kirjaan ylös. Sitä kautta pääset toivottavasti kurkistamaan tämän viikon työskentelyyn.