Tänään äänestimme Pekka Niirasen kanssa samalla tavalla. Tosin koko muukin sali oli kanssamme yksimielinen. Eduskunnan käsittelyyn lähti laki sähköisen kokouksen mahdollisuudesta. Saamme tulevaisuudessa pitää sähköisiä kokouksia, kunhan eduskunta tämän muutoksen pikaisesti hyväksyy. Kirkkohallitus toimi lainvalmistelussa nopeasti, kun monet suuret seurakuntayhtymät sitä pyysivät.
Kirkon rakenteet puhuttavat täällä aina, niin tänäänkin. Niiden muuttaminen on kuitenkin työlästä ja vaikeaa. Itsenäiset seurakunnat eivät halua, että heidän itsemääräämisoikeuteen puuttutaan. Hiippakunnat vielä vähemmän. Etenkin hiippakuntien määrän kasvu näyttää olevan suuri uhka. No, ylipäätään hiippakuntamalli ei lähemmässä tarkastelussa saanut suurta kannatusta. Valiokunta päätyi yksimielisesti ratkaisuun, että edustaja-aloite seurakuntayhtymien sulauttamisesta hiippakuntiin jätetään raukeamaan. Tuo malli olisi ratkaissut kyllä joitakin ongelmia, mutta tuonut mukanaan paljon uusia.
Rakenne täytyy kuitenkin miettiä tavalla tai toisella uudelleen. Se jää loppukauden tehtäväksi. Tulevaisuusvaliokunta ja talousvaliokunta tarjoaa omaa aikaansa siihen. Ehkä ainoa tapa onkin miettiä asioita isolla joukolla, mutta niin, että seurakuntien itsenäisyys turvataan. Myös osa-aluehallintoa pitää kehittää niin, että paikallisidentiteetti voisi säilyä. Tähän toivoisin hiippakuntien rohkaisevan seurakuntia.
Strategiakeskustelu jatkui vielä perjantaina. On jakolinjoja ja painotuseroja. Toiset ajattelevat toiminnan uudistamisen olevan ratkaisu, toisen peräänkuuluttavat kirkon muutosta, jossa jokainen ihminen on tervetullut sellaisenaan. Niin kuin Jukka Hautala äsken sanoi, onneksi Kristus tulee lukittujen ovien läpi sinnekin, missä kirkko sulkee ovensa tai on vieras ja etäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti