Puhetta ja aloitteita

 

 

 

Kirkkohallituksessa on siirrytty paperittomaan työskentelyyn. Nyt nekin edustajat, jotka ennen malttoivat istua täysistunnossa ilman läppäriä, katselevat asiakirjoja sähköisiltä laitteilta. Hyvin se näyttää näinkin sujuvan. Asiat rullaavat eteenpäin.

Avioliittokeskustelu pääsi käyntiin eilen illalla kello 19. Kun istunto loppui tuntia myöhemmin, olimme kuulleet vasta viisi puheenvuoroa. Puheenvuoroa jäi odottamaan ainakin parikymmentä ihmistä. Koska aloitteita on tällä viikolla paljon ja sali rakastaa puhumista, keskustelu siirtyy huomiseen tai perjantaihin.

Ihmiset ovat avioliittoasiassa tosissaan.  Puolesta ja vastaan. Ymmärrän sen hyvin. Siksi kannatankin sitä, että säädöstasolla suojattaisiin niiden pappien omantunnunvapaus, jotka eivät omantunnonsyistä vihi samaa sukupuolta olevia pareja. Luterilaisen maailmanliiton mallia seuraten kirkossamme voisi kulkea rinnan kaksi erilaista näkemystä. Sekin on vaikeaa, mutta käsittääkseni ainoa tie, jota voimme yhdessä kulkea.                                                                                                             

On vain yksi asia, jota en tahdo millään ymmärtää. Avioliittoaloitetta vastustavat toistavat kerta toisensa jälkeen, että aloitetta kannattavat pohjaavat käsityksensä yhdenvertaisuuteen tai toimivat yhteiskunnan paineen alla. Olisi toinen toistaan kunnioittavaa myöntää, että samaa sukupuolta olevien avioliiton kannattajat päätyvät kantaansa teologisen työskentelyn pohjalta. Vaikka salissa esitettäisiin minkälaisia teologisia argumentaatioita tahansa, ne jäävät vastustajilta näkemättä ja kuulematta. Mutta käytävällä kuulen myös aloitettava vastustavien tuskan siitä, miksi me, jotka kannatamme aloitetta, emme ymmärrä Raamattua samalla tavoin kuin he.

Tänään keskusteltiin pitkään saattohoidosta, Utsjoen seurakunnan itsenäisyyden säilymisestä ja mahdollisesta kansalaisaloitteen käyttöönotosta kirkolliskokouksessa. Se siis toimisi eduskunnalle menevien kansalaisaloitteiden tapaan. Tätäkin aloitetta osa kannattaa ja osa vastustaa. Toisten mielestä kansalaisaloite mahdollistaisi osallisuutta kirkon melko moniportaisessa ja useimmalle ihmiselle vieraassa päätöksentekomallissa. Toiset taas katsovat, että sitä kautta kirkolliskokouksen käsittelyyn tulee turhia ja ennakoimattomia aloitteita, jotka halvaannuttavat päätöksentekoa entisestään. Kyse on myös siitä, mitä on kirkollinen demokratia ja miten sitä pitäisi kehittää. Itse kallistuin aloitteen kannalle, sillä tulevaisuuden vaikuttaminen tulee olemaan toisenlaista kuin nykyinen hallintohimmeli. Iloisesti ja yllättäen asia lähti valiokuntaan valmistelua varten.

Nyt sitten käydään keskustelua rakkaasta tulevaisuusvaliokunnan mietintöä. Jotkut asiat menevät eteenpäin, monet eivät. Mutta kunhan edes jotkut asiat menisivät. Tosin Sammeli Juntunen jo ehdotti, että koko mietintö tulee palauttaa takaisin valiokuntaan ja tehdä kaikki toisin. Sali lähetti kuitenkin mietinnön selvin äänin jatkoon toimenpiteitä varten. Seurakuntiin ei tule suuria muutoksia, hiippakuntien määrä säilyy ennallaan, alistusasioita karsitaan, keskusrahastomaksua lasketaan ehkä yhdellä prosenttiyksiköllä.

 Äänestämään ei enää päästy. Harmi. Mutta huomenna on uusi päivä.