Tulevaisuutta ja kompromisseja

Eilen päästiin kuin päästiinkin avioliittokeskusteluun. Odotettavaa oli, että moni edustaja pitäisi professori Eila Helanderin selvitystä väärin ajateltuna tai liian pitkälle menevänä. Etukäteiskeskustelussa selonteon johtopäätöksiä on vähätelty sosiologisina ja sen teologista antia ei ole haluttu nähdä. No, näitäkin puheenvuoroja täällä oli. Mutta myös toisenlaisia ääniä kuulimme. Minua kosketti syvästi Juha Tanskan puheenvuoro. Hän kertoi pojastaan, joka sairastui psyykkisesti koulukiusaamisen seurauksena. Ja sitten hän sanoi jotain keskeistä: avioliittokysymys tulee ratkaista, jotta institutionaalinen kiusaaminen voisi kirkossa vähentyä.

Kun katson tämän ajan nuoria, olen kiitollinen siitä, ettemme elä enää sellaisessa yhtenäiskulttuurissa, jossa vain kirkon antama moraalikoodisto olisi totta. Juhaa edelleen lainatakseni Raamatusta ja tunnustuskirjoista voi saada kivenmurikan, joilla voi tuhota toisen. Keskustelu täällä siis jatkuu, on kipeää ja vaikeaakin. Ymmärrän, etteivät monet sitä jaksa. Mutta jotain pientä liikahdustakin tapahtui, etenkin papeissa. Pieniä kädenojennuksia ja kompromissihalua. Miten pitkälle ne kantavat, jää nähtäväksi.

Mutta puhutaan täällä muustakin. Tulevaisuusvaliokunnan mietintö käsittelee nelivuotiskertomusta ja nostaa esille kolme asiaa kirkon tulevaisuustyön pohjaksi. Seuraavan tulevaisuusselonteon on tarkasteltava kristillisen uskon välittymistä nuoremmille sukupolville, kirkon ja yhteiskunnan sirpaloitumista ja kirkon roolia yhteiskunnallisena keskustelijana. Olin melkein helpottunut, kun luin sieltä keskustelun diakoniatyön suunnasta. Diakoniatyön on pystyttävä uudistumaan tässä ajassa, eikä se voi jäädä paikoilleen. Joku sanoikin salissa, että diakoniassa on viime vuosina keskitytty virkakysymyksiin ja työntekijöiden määrään, mutta sisällöllistä keskustelua on käyty vähän. Diakonia ideana ei itsessään kanna. Vain teot puhuvat puolestaan.

Eilen illalla Pankissa keskusteltiin sekularisaatiosta ylipäätään. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola kertoi, että tämänhetkisen tutkimuksen mukaan Eurooppa kyllä maallistuu, mutta siihen johtavat syyt ovat paljon monimutkaisempia kuin on ajateltu. Kirkot eivät ole ajopuu sekularisaation virrassa, vaan ne voivat itse tehdä asialle jotain. Tämä liittyy diakonian uudistumiseen, kirkon yhteiskunnalliseen rooliin, mutta myös tähän jatkuvaan riitelyyn.

Ministerin kahveilla oli hyvää kakkua ja mukavaa seuraa. Aika paljon uutta opimme Kiven Seitsemästä veljeksestä ja lukemisesta, Männistön Kyöstistä ja Impivaarasta. Arkkipiispa on näissä asioissa aivan omaa luokkaansa.