Rahasta ja tulevaisuudesta

Oivan kanssa talousvaliokunnassa

Lyhyt kirkolliskokousviikko on tullut päätökseensä. Viimeiset kopautukset päätösten merkiksi. Kansalaisaloite -esitys hylättiin, mutta mikäli hiippakuntavaltuustot poistuvat, asiaan voidaan palata. Nythän on mahdollista tehdä aloite hiippakuntavaltuuston kautta. Mutta kuka tietää, mikä on hiippakuntavaltuusto? Joistain syystä olen pitänyt tätä aloitetta hyvänä. Kirkko on luonteeltaan kuitenkin seurakuntalaistensa kirkko, jossa tavallisen seurakuntalaisen äänen pitäisi voida kuulua entistä enemmän. Vaikka kansalaisaloitteen myötä tulisi myös turhaa työtä, sen kautta voisi nousta esiin myös todellisia ja tärkeitä asioita. Demokratia on hankalaa ja kallista, mutta välttämätöntä.

Isoin uutinen tällä viikolla on, että seurakuntien keskusrahastolle maksettava perusmaksu laskee yhden prosenttiyksikön jo ensi vuonna. Kuopion yhtymässä se tarkoittaa noin kolmen viran verran rahaa. Tällä päätöksellä halutaan tukea seurakuntien heikkenevää taloutta ja seurakunnissa tehtävää perustyötä. Mutta ei tämä päivä ole vain ilon päivä. Kirkon yhteinen työ, johon kuuluu niin Kirkkohallitus kuin hiippakunnatkin, menettää vuositasolla 6,5 miljoonaa euroa. Se on paljon rahaa, vaikka sopeuttamisaikaa onkin kolme vuotta.

Tämä tulee tarkoittamaan monia muutoksia ja edellyttää uudenlaista ajattelua kaikilla hallinnon tasoilla. Yhtenä avainkysymyksenä on, miten uudet ns. Kehittämispalvelut rakennetaan. Miten Kirkkohallituksen, hiippakuntien, järjestöjen ja yhtymien välinen työnjako voidaan rakentaa niin, että päällekkäisyyksiä karsitaan ja yhteistyötä lisätään. Samalla pitää miettiä, mikä on tähdellistä. Karsittavia asioita on suuria ja pieniä. Onko tätä päivää sekään, että kirkkoherra lähettää kolme kertaa vuodessa kapitulille työ- ja vapaa-aikasuunnitelmansa tai lomansa, jotka sitten tarkistetaan ja lasketaan.

Enonkosken luostariyhteisön retriittitoiminnan kehittämiseen pyydettiin 50 000 €. Talousarvioaloite oli Mikkelin ja Kuopion hiippakunnan yhteinen ja pyrin pitkään, etten ota asiaan kantaa. Kuitenkin kaikkien niiden selvitysten jälkeen, joita talousvaliokunta sai, en nähnyt mitään mahdollisuutta puoltaa hanketta. Etenkin Enonkoskelta itseltään tullut palaute oli niin murskaava, ettei sen jälkeen jäänyt enää muuta vaihtoehtoa. Mutta sali päätti toisin ja Enonkoski sai rahansa. Toivottavasti sitä kautta kasvaa jotain hyvää ja Enonkosken hartiat kantavat.