Tänä aamuna tuli tieto valiokuntiin sijoittelusta. Pääsin toiveideni mukaan hallintovaliokuntaan, jonka puheenjohtajaksi minut valittiin. Kiitos, Kirsi Pohjola, kuvasta! Tässä valiokunnan sihteeri Timo von Böhm ja Ruttana. Valiokunnassa on paljon uutta väkeä ja valtavasti osaamista. Se on täällä kirkolliskokouksessa parasta. Tämä osaaminen, joka annetaan kirkon käyttöön.
Valiokuntiin sijoittelut aiheuttavat täällä suuria intohimoja ja prosessi ei aina ole kovin selvä. Erityinen intohimon kohde on perustevaliokunta - ehkä jo siksikin, että jonkinlainen aloite avioliitosta tämän kauden aikana varmaankin tulee. Toisaalta joidenkin valiokuntien painoarvo vaihtelee kirkolliskokouskausittain. Yhteen aikaan yleisvaliokunta oli eräänlainen kaatoluokka, eikä siihen halunnut kukaan. Nyt se on kysytty ja haluttu, ikäänkuin perustevaliokunnan kakkoskasti. Harmi, sillä parhaimmillaan se ottaa kantaa juuri seurakuntien työhön ja toimintaan ja tuo ruohonjuuritason äänet näkyväksi.
Tähän asti on käyty järjestäytymiskeskustelua, mutta nyt iltapäivällä päästiin lähetekeskusteluihin. Esillä on ollut aloite avioliittoon vihkimisen ehtojen uudistamiseksi - eli jos toinen vihittävistä ei kuulu kirkkoon, heidät voitaisiin kuitenkin vihkiä, eikä vain siunata, kuten nyt. Kaavathan ovat melkein samanlaiset. Toinen on vain oikeudellinen prosessi, toinen ei. Mutta jostain syystä jakolinjat kulkevat tässäkin.
Iso asia on myös kunnioittavan keskustelun ottaminen osaksi valiokuntien työtä. Siinä jokainen edustaja kertoo omasta tiestään kirkon jäsenenä ja kristittynä. Näin toivotaan ilmapiirin parantuvan ja yhteisen työskentelyn edellytysten helpottuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti