Seurakuntarakenteista on tänään puhuttu paljon. Lähetekeskustelua on käyty hiippakuntamallista, kevennetystä yhtymämallista ja puuttumiskynnyksen säätämisestä kriisiseurakunnille. Kun seurakuntayhtymämalli muutama vuosi sitten kaatui, jäljelle jäi lamaannus ja hento toive siitä, että elämä ajaa seurakunnat tarvittaessa yhteen. Niin ei ole kuitenkaan käynyt. Moni köyhä seurakunta ei tahdo enää pärjätä yksin, mutta oman itsenäisyyden menettäminen tuntuu vaikealta ratkaisulta. Siksi toin täysistuntoon esityksen selkeiden puuttumiskriteereiden laatimiseksi. Kun ne täyttyvät, tuomiokapituli olisi velvollinen aloittamaan selvitystyön seurakunnan tulevaisuudesta. Mikäli päädytään seurakuntaliitokseen, rikkaampi seurakunta ei voisi olla ottamatta vastaan köyhempää.
Hallintovaliokunnalla riittää töitä siis koko istuntokauden ajan. Niin isoja asioita tulee pöydälle. Mutta yksi pieni, keskustelua herättänyt aloite liittyi valiokuntapaikkojen jakoon täällä kirkolliskokouksessa. Monet haluaisivat siihen enemmän läpinäkyvyyttä ja avoimuutta, mutta toisten mielestä taas nykyinen malli on hyvä ja säilytettävä. Harmi vain, että tämäkin näyttää kulkevan täällä pääsääntöisesti eettisten jakolinjojen mukaan.
Olemme päättäneet tänään myös lisätalousarviosta, jonka perustella seurakunnat saavat kompensaatiorahaa koronatilanteesta johtuen. Kirkon keskusrahaston ja valtion antaman lisärahan turvin seurakuntien talous helpottuu tänä vuonna vähän, Kuopion kokoisessa seurakuntayhtymässä n. 200 000 € verran.
Keskustelu piispojen vastauksesta kirkon avioliittokäsitykseen on alkanut. On riipaisevaa kuulla seksuaalivähemmistöihin kuuluvia edustajia, jotka kysyvät, saako heidän rakkaudestaan opettaa niin, että se on synti ja väärin. Välillä tuntuu kuin kuvan naisista. Eikö tästä jo voisi saada jonkinlaista ratkaisua ja kaikille kotipaikka tässä kirkossa.
Kirkolliskokouksessa on kaksi lainoppinutta asiantuntijaa, jotka sanovat salissa selvästi, että myös kirkon on noudatettava Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä. Tämä koskee myös sitä, ketä kirkko vihkii. Kirkon autonomia ei tarkoita sitä, että kirkko olisi erillinen saareke tässä yhteiskunnassa. Tilanne on ainutlaatuinen. En ole näinä kahdeksana vuotena koskaan kuullut heidän ottavan asiaa kantaa. Nyt he ottavat ja se on ollut varoituksen ääni. On mielenkiintoista nähdä, mikä on tilanne, kun palaamme tänne marraskuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti