Mustanpuhuva joukko on saanut vähän väriä. Kaikki eivät ole enää mustissaan, vaan joukkoon mahtuu jo naisten värikkäitä vaatteita ja miesten vaaleanpunaisia paitoja. Hivenen vähemmän virallisempaa kuin kahtena ensimmäisenä päivänä.
Istumalihakset ovat tänäänkin saaneet hyvää harjoitusta. Aamupäivä keskusteltiin rakenteista. Enimmäkseen puhe on edelleen myönteistä. Niin myönteistä, että hallintovaliokunta voi tästä hyvin jatkaa mallin valmistelua. Suurin huoli näyttää olevan Jyväskylän ja Salon tapaisilla jättiseurakunnilla, joita tuleva pelottaa. Näin ulkopuolisen silmin muutos ei niiden nykyiseen rakenteeseen olisi kovin suuri.
Keskustelua on herättänyt - taas kerran - se, pitäisikö kirkkoneuvoston puheenjohtaja olla kirkkoherra vai maallikko. Mikäli se on maallikko, yhtymän johtoon nimetyn lääninrovastin täytyy olla yhtymän kaikkien työntekijöiden esimies. Muuten yhtymä helposti eriytyy omaksi saarekkeekseen ja alkaa elää ilman seurakuntien todellisuutta.
Nyt kuunnellaan mietteitä nelivuotiskertomuksesta "Haastettu kirkko". Piispat ovat saaneet kuulla huonosta medianäkyvyydestä ja kirkkoa keskittymisestä vääriin asioihin. "Minkä ihmeen tähden keskitymme niin paljon jumalanpalvelukseen, kun se ei kerran vedä väkeä", kysyvät monet.
Monien mielestä kirkko menettää väkeä, koska se keskittyy vääriin asioihin. Tosin mitkä nuo asiat ovat, aiheuttavat täällä päänvaivaa. Tähän asti teologiset linjanvedot ovat olleet aika piilotettuja, mutta nyt ne nostavat päätään.
Vielä istumme ainakin tunnin. Suklaa on loppu ja kahviakaan ei ole enää tarjolla. Mutta seura on mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti