Tänään se taas alkoi - kirkolliskokous. Tai oikeastaan se alkoi jo eilen illalla valiokuntien kokouksella. Talousvaliokunnalla on vastuullaan Kirkon keskusrahaston talous- ja toimintasuunnitelma, jota olemme ahkerasti lukeneet.

Aamulla kävelimme mustanpuhuvina kirkkoon kostean raikkaassa aamussa. Ja itse kokouksen aloitti arkkipiispa hienolla puheella.: "Jos maailmasta katoaa rukous, tämä on kylmä, suljettu ja armoton paikka, jossa ei ole pelastusta"


Päivän ja koko viikon todellinen keskustelunaihe on seurakuntarakenneuudistus. Siinä esitetään, että kaikkien seurakuntien tulee liittyä yhtymiin. Yhtymät hoitavat hallinnon - ja ehkä sairaalasielunhoidon, perheneuvonnan ja oppilaitostyön - mutta kaikki muu toiminta tehdään seurakunnissa. Yhtymässä voisi tulevaisuudessa olla siis isoja ja pieniä seurakuntia.

Eniten tämä malli näyttää askarruttavan vakavaraisia itsenäisiä kehyskuntien seurakuntia. Siellä ei nähdä tarvetta uudelle mallille, eikä siellä myöskään helposti haluta pienempien seurakuntien maksajiksi.

Suurin osa päivän puheenvuoroista on kuitenkin kannattanut tämän mallin jatkojalostusta. Ja keskusteltu on. Ja huomenna jatkuu.


Itse pidän mallia hyvänä ja toteuttamiskelpoisena. Luulen, että siitä päästään vielä kevätistunnossa sopuun. Enää ei haikailla suurten seurakuntien perään, vaan toiminnalliset yksiköt halutaan pitää riittävän pieninä.

Huomenna on uusi päivä. Majoituttunut olen tällä viikolla birgittalaissisarten hyvään huomaan kaupungille. Uima-allas ja lenkkimaastot puuttuvat, mutta onneksi on nettizumba!