Tulevaisuuden visioita

Käytävillä on keskusteltu alkuviikosta usein seurakuntien rakenneuudistuksesta ja lyöty vetoakin siitä, toteutuuko se vai ei. Käsittelyyn se tulee kuitenkin vasta toukokuussa, sillä piispainkokouksen lausuntoa odotetaan edelleen. Kirkkohallituksessa asiaa on valmisteltu viime toukokuun kirkolliskokouksen päätöksen pohjalta.

Alkuviikosta alkoi tuntua siltä, että täällä kaikki uudistukset kaatuvat. Eilen illalla pidetty infotilaisuus seurakuntarakenteista sytytti toivon uudelleen. Koko ilmapiiri muuttui ja keskustelun sävy illalla ja käytävillä oli toinen.

Tulossa on väljä puitelaki, joka sisältää kaksi erilaista mallia. Kaikki seurakunnat kuuluvat tulevaisuudessa seurakuntayhtymiin, ja yhtymät voivat olla rakenteeltaan väljiä tai kiinteitä. Uudistus lähtee edelleen siitä, että seurakunnat ovat tämän rakenteen sydän. Yhteisesti on hoidettava kiinteistötoimeen, rakennustoimeen ja hautaustoimeen liittyvät asiat. Yhtymä voi hoitaa myös muita asioita, mikäli seurakunnat niin sopivat.

Rahanjakomallit ovat riippuvaisia siitä, miten kiinteä yhtymä on. Uudistuksessa on siirtymäsäännös vuoteen 2019 mennessä.

Infotilaisuuden jälkeen alkoi salista kuulua tyytyväistä hyrinää. Myös salille esitelty kirkon strategialuonnos vaikutti lupaavalta. Ainakin se pyrkii ottaamaan huomioon jäseniensä todellisuuden ja kontekstin.

Oma valiokuntani on paininut tämän viikon Kirkon keskusrahaston toiminta- ja taloussuunnitelman kanssa. Erityisesti huolta on kannettu kirkon uuden väestökirjanpitojärjestelmän, Kirjurin, toimivuudesta ja toimimattomuudesta.

Myös kirkon palveluskeskus on saanut julkisuudessa osakseen paljon kritiikkiä. Työntekijät ovat moittineet etenkin uusia matkalaskuohjelmia. Edustajat saivat kokeilla niitä täällä käytävillä, eikä se kovin hankalaa minusta ollut. Aina se Statuksen voittaa.