Arkkipiispa painotti, että kirkon tehtävänä ei ole kääntyä sisään, vaan ulospäin, kohti maailmaa:
Kirkkojen on toimittava kaikupohjana tämän päivän profeettojen huudolle, ettei se huku maailman tapahtumien ja ongelmien loputtomaan virtaan. Ilmastonmuutos liittää meidät tiiviisti yhteen. Kun sanon meidät, tarkoitan koko ihmiskuntaa. Kristityn hiilijalanjälki ei eroa ateistin hiilijalanjäljestä. Vaikutus on sama. Ilma jota hengitämme ja tuuli joka puhaltaa eivät tunne kansallisia rajoja tai kirkko- ja uskontokuntien rajoja.
Tätä taustaa vasten on ilmeistä, että kirkko, joka keskittyy puolustamaan omia asemiaan ja on huolissaan ensi sijassa itsestään, oppinsa puhtaudesta ja kannatuspohjansa laajuudesta, on kadottanut identiteettinsä, suola on käynyt mauttomaksi. Kirkko on olemassa maailmaa ja maailman elämää varten, ei itseään varten.
Tämä upea sisältöpuhe menettää vain tehoaan, kun katsoo, millaisten asioiden kanssa kirkollikokous tällä viikolla askartelee. Määräenemmistösäännökset ja kirkon keskushallinnon uudistukset ovat aika kaukana tästä kirkon profeetallisesta äänestä - etenkin, kun molemmat uudistukset ovat lähinnä kosmeettisia.
Nyt käydään lähetekeskustelua kirkon talousarvioista ja toimintasuunnitelmasta. Talousarvioesitys Espanjan Aurinkorannikon uuden seurakuntakodin tukemiseksi sai paljon kannatuspuheenvuoroja. Siitä puhuttiin pitkään jo valiokunnassakin. Entistä ulkosuomalaispappia tämä tietysti ilahduttaa
Käytävillä käydään keskustelua Kirkon palvelukeskuksesta, Kipasta. Sen sijaan salissa käydyssä keskustelussa ohitettiin toimintasuunnitelmassa esiinnostettu kysymys Lahden ja Kuopion toimipisteiden tulevaisuudesta. Koska monet seurakunnat ovat myöhästyttäneet liittymistään Kipaan, rahat näiden palvelupisteiden rakentamiseen eivät ehkä riitä. Asia sinänsä on ymmärrettävä, mutta Kuopiolle se tietysti olisi iso tappio. Päätökset asiasta tehdään kuitenkin vasta myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti