Uusi aamu koitti kauniina ja aurinkoisena. Salissa on onneksi puhujapöntön vieressä iso ikkuna, josta voi katsella juuri lehteen tulleita puita ja kirkasta taivasta. Etenkin, jos ja kun kuunteleminen alkaa tuntua työltä.
Seurakuntarakenteiden yksityiskohtaisessa käsittelyssä kaikki muutosesitykset kaatuivat. Tulevaisuudessa siis vain kirkkoherran virka on pakollinen, seurakuntaneuvoston puheenjohtajana voi toimia joko kirkkoherra tai maallikko ja yhtymärovasti toimii kirkkoherrojen hallinnollisena esimiehenä, mitä se sitten tarkoittaakaan. Oma muutosesitykseni yhtymärovastista kaatui valitettavasti selvin äänin 73-34. Äänestys tihensi salissa tunnelmaa, joka nuukahti taas puhemaratonien alkaessa.
Juuri päättynyt äänestys kaasi rakenneuudistuksen neljän äänen enemmistöllä. Tiukkaa oli. Mutta tuskin tämä uudistuksen valmistelu tähän jää. Uusia aloitteita asiasta voidaan tehdä maanantaihin asti. Seuraava nelivuotiskausi puuhailee taas tätä.
Sitten pari muuta asiaa:
Tulevaisuusselonteossa kansankirkko oli muutettu kansojen kirkoksi. Valiokunta oli ymmärtänyt kansankirkon sisällöllisesti kaikkien kirkoksi, tulevaisuusselonteko taas nationalistiseksi. Kansankirkko kun on taipunut kuuleman mukaan "tunnustukselliseen vetelismiin". Tulevaisuusselonteko ei ehkä niin paljon kerrokaan tulevaisuudesta, vaan niistä virtauksista, jotka nyt liikkuvat kirkossa. Kansankirkon puolustajille voi olla tulevaisuudessa paljon töitä, jos sen halutaan modernissa muodossaan säilyvän.
Kirkolliskokous päätti viime syksynä perustaa komitean miettimään kirkon organisaatiouudistusta ja keskushallinnon supistamista. Tänään päätettiin komitean jäsenistä tulevaisuusvaliokunnan esityksestä. Osalle nimilista oli pettymys. Monet olisivat toivoneet sinne nuorta verta, mutta kokoonpano on melko keski-ikäinen. Mutta nuoria kuullaan, siitäkin päätettiin. Koska istun siellä minäkin, toivon, että saamme kuitenkin jotain aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti