Avioliittokeskustelu kävi tänään kuumana. Yleisvaliokunta katsoi, ettei avioliittokäytäntöä kirkossa tarvitse selventää. Kaikkihan on jo selvitetty. Siksi ei ole tarve ryhtyä toimenpiteisiin uuden avioliittolain tiimoilta.
Keskustelun kysymys olikin, onko todella näin. Ja hyvä, että keskustelua käytiin, sillä eteenpäin pääsemme vain keskustellen. Keskustelupuheenvuorot jakaantuivat kahtia, niin kuin arvata saattaa. Muutoksen vastustajat ylistivät kilvan mietintöä, muutosta esittävät taas katsoivat, ettei mietintö vastaa tulevaisuuden haasteisiin.
Uusi avioliittolaki astuu voimaan puolentoista vuoden päästä. Jossain on selvitettävä, miten kirkko suhtautuu rekisteriöityjen parisuhteiden muuttumiseen avioliitoiksi. Voiko heidänkin puolesta ja kanssaan viettää rukoushetkeä? Entä ne kirkon työntekijät, jotka nais- tai miespareina solmivat avioliiton. Nämä ja muut kysymykset kaipaavat vastausta.
Piispat Askola ja Vikström painottivat, että on katsottava eteenpäin. Näkökulmat oikeudenmukaisuudesta ja inhimillisestä rakkaudesta on otettava esille. Oppikaan ei ole muuttumaton. Aika kauas on kuljettu niistä ajoista, jolloin nainen oli omaisuutta tai avioliitto sukujen välinen kauppa. "Tarvitsemme selvitystä siitä, mitä sanottavaa kirkolla on inhimillisestä rakkaudesta. Tarvitsemme selvitystä siitä, miten näemme erilaiset seksuaaliset suuntautumiset osana Jumalan luomissuunnitelmaa". Näin Vikström.
Seuraava kirkolliskokous näistä keskustelee varmaan loputtomasti.
Illalla vielä käsiteltiin diakonaattia. Jostain syystä lakivaliokunta pyörsi viime metreillä kantansa. Kirkkohallituksen esityksen sijaan se esittää diakonaatista ikiliikkujaa, joka kiertää kirkkohallitukselta kirkolliskokoukselle ja takaisin. Myös piispainkokoukselle annetaan yllättävän avoin valtakirja. Olin kannattamassa vastaesitystä. Jos diakonaatti tulee, siihen tulee kuulua myös nuorisotyönohjaajat ja lapsityönohjaajat. Mutta hävisimme 76-30. Lakivaliokunnan yön yli vaihtunut kanta herättää käytävillä ihmetystä.
Mutta saimme me jotain aikaankin. Olin mukana kirjoittamassa aloitetta hiippakuntien kansainvälisentyön hiippakuntasihteerin palkkauksen osittaisesta korvaamisesta kirkon yhteisin varoin. Päädyimme lopulta antamaan avustuksen niille järjestöille, joilta kehitysapurahoja tänä vuonna leikataan. Rahoitusmallia pitää tulevaisuudessa harkita uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti