Nelivuotiskauden viimeinen viikko on alkamassa. Maailma ympärillä on aika toisenlainen kuin se oli viime toukokuussa. Pakolaisvirrat ovat saavuttaneet Suomen ja haastaneet myös kirkon, hallitus on leikannut tuntuvasti kehitysyhteistyömäärärahoja, sotesta taidetaan sittenkin päästä ratkaisuun. Ja kirkollisista asioista vastaava ministerikin on vaihtunut.
Pöydällä on vielä yllättävän paljon asioita, isojakin. Viikon aikana päätetään virsikirjan lisävihosta ja sen virsistä, diakonaatista, kaatuneen rakenneuudistuksen savuavilla raunioilla syntyneistä aloitteista ja monesta muusta.
Talousvaliokunta aloitti urakkansa jo viikko sitten Rovaniemellä. Kirkon Keskusrahaston talous- ja toimintasuunnitelman lisäksi pöydällä on koko joukko esityksiä, joihin tulee ottaa kantaa. Vaikka talousvaliokunnan jäsenenä on hankala olla mukana talousarvioesityksissä, yhdessä olen kuitenkin. Hallituksen leikatessa kehitysavusta tuntuvia määriä, esitämme, että kansainvälisen työn hiippakuntasihteerien virkojen palkkauksesta osa siirrettäisiin kirkon yhteisestä budjetista maksettavaksi. Näin voisimme ainakin hetkellisesti auttaa lähetysjärjestöjä ja Kirkon ulkomaanapua suuntaamaan rahansa sinne, missä sitä eniten tarvitaan.
Viikon aikana on toivottavasti myös aikaa miettiä, mitä nämä neljä vuotta toivat, mihin pystyin vaikuttamaan, mitä kirkon hallinnosta opin ja mihin haluaisin omat voimavarani suunnata, jos täällä joskus vielä istun. Ja jos käy toisin, ainakin on joitakin vinkkejä niille, jotka tulevaisuudessa kirkon asioista päättävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti