perjantai 6. marraskuuta 2015
Viimeinen aamu
Aamu alkoi Maarian kirkossa. Istun usein penkissä, josta näkee holviin piirretyn laivan. Ajattelen, miten se toi uusia tuulia Suomeen, miten se kuljetti tavaraa ja ihmisiä, rakensi siltaa erilaisten ihmisten ja maailmojen välillä. Siinä laivassa olen istunut nämä neljä vuotta. Usein tuntuu, että laiva seisoo paikoillaan. Se kyntää merta, mutta joku estää sitä kulkemasta. Aika ajoin tuuli työntää sitä taaksepäin.
Neljään vuoteen on sisältynyt onnistumista ja pettymystä. Seurakuntarakenteet kaatuivat, eikä niitä tällä kaudella voitu enää korjata. Sen verran asia meni eteenpäin, että kirkkohallitukselle annetaan tehtäväksi valmistella kevään 2016 kirkolliskokoukselle esitys, jossa kapituleille annetaan aloiteoikeus selvityksen tekemiseksi seurakuntayhtymän perustamiseksi.
Jouduin vasten tahtoani talousvaliokuntaan. Tästä onnettomasta asiasta kasvoi koko kauden suurin siunaus. Olen oppinut kirkon taloudesta enemmän kuin koskaan ennen. Valiokunta on ollut asiantunteva, keskusteleva ja hauska. Vaikka työtä on ollut paljon (lue tauoitta), valiokunta on ollut paikka, jossa on voinut hengittää vapaasti, keskustella järkevästi ja saada aikaan asioita. Koko kauden tärkein päätös, yhteisöveron muuttaminen valtion korvaukseksi, kulki valiokunnan kautta.
Olen monissa äänestyksissä ollut siinä joukossa, joka on kärsinyt tappion. Se ei haittaa, jos asiat on valmisteltu hyvin ja päätöksenteko on avointa ja demokraattista. Toivon, ettei sitä tarvitsisi täällä tulevaisuudessa enää koskaan epäillä.
Miten täällä sitten voi vaikuttaa? Tärkeintä on valiokuntatyö. Ei ole samantekevää, mihin valiokuntaan kuulut. Puhu isossa salissa harkitusti, hyvin, selvästi ja lyhyesti. Keskity oleelliseen. Verkostoidu - myös niihin, joiden kanssa olet usein eri mieltä. Muista, että kaikki eivät hahmota kirkon teologisia ja hallinnollisia kokonaisuuksia. Ja äänestä rohkeasti. Silläkin uhalla, että häviät.
On aika sanoa hyvästit. Ehkä tämä blogi jatkaa, jos tulen uudelleen valituksi. Jos taas valitsijat päättävät toisin, muut jatkavat tätä työtä ja vaivaa. Olen kiitollinen näistä neljästä vuodesta. Kiitos teille, jotka luotitte ja annoitte äänenne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti