Tulevaisuuskomitean mietinnön käsittely aloitettiin jo eilen ja sitä on jatkettu tänään koko aamupäivän. Keskustelun yleissävy on ollut yllättävän positiivinen, vaikka edustajat näyttävät kommentoineen mietintöä tämän päivän Kotimaa-lehdessä varsin varautuneesti. Osa edustajista näkee siinä mahdollisuuden uudistaa kirkkoa, osa pelkää oman valtansa menettämistä.
Rakenteellisissa uudistuksissa keskustellaan aina myös vallasta, vaikka tässä salissa se on ollut yleensä vaiettu aihe. On niitäkin, joiden mielestä mitään ei saa tehdä tai muuttaa.
Mietinnön kaikkein tärkein asia liittyy kuitenkin ajattelutavan muutoksiin, ei sitä voi ohjata lailla. Toimintakulttuurin on kuljettava kontrollista luottamukseen. Erilaisuus ei ole uhka, vaan mahdollisuus. Yhdessä olemme enemmän. Näiden on toteuduttava kaikilla hallinnon tasoilla. Mutta koska täällä säädetään lakia, niin hallintoon on tulossa myös muutoksia. Tämä on tämän kirkolliskokouskauden tärkein asia ja toivon sille todella myötätuulta.
Kirkkohallituksen kyselytunti on muuttanut muotoaan. Ennen niin puuduttava ja kiusallinen kyselytunti on raikastunut ja saa aikaan mukavaa säpinää. Lyhyet kysymykset ja lyhyet vastaukset herättelevät salia. Esille on otettu virallisten lähetysjärjestöjen suhtautuminen naispappeuteen, kirkon edustuskulut ja alkoholin tarjoaminen, monikulttuuristen perheiden haasteet, yhtymän mahdollisuus perustaa toiminallisia virkoja ja kirkon kiky-sopimus ja paljon muusta.
Mutta oikeasti täällä puhutaan avioliitosta, vaikka syysistunnossa ei voi tehdä aloitteita, eikä jättää ponsia. Se näyttää elävän pinnan alla eri tavoin asiasta ajattelevilla. Arkkipiispa esitteli piispojen selonteon avioliittolain muutoksen johdosta ja totesi, että se ei kerro kirkon tulevaisuuden suunnasta vaan vallitsevasta tilanteesta. Avoimesti esille nostettiin se, että piispojen kesken tulevaisuuden suunnasta ollaan eri mielisiä.
Keskustelussa kysyttiinkin, miten piispainkokous suhtautuu pohjoismaisten sisarkikkojen ratkaisuihin ja perusteluihin samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Onhan meillä sama tunnustus. Nyt osa piispoista vetoaa anglikaanien avioliittokäsitykseen ja sisarkirkkojen kannat jäävät mainitsematta kokonaan.
Mutta muuten tämä keskustelu on enemmän tai vähemmän juupaseipäs -keskustelua. Tätäkin keskustelua kuunnellessani ajattelen, että jokaisen kirkolliskokousedustajan pitäisi osallistua kunnioittavan keskustelun viikonloppuun ja kuulla vastapuolta. Salissa saisi puhua vasta, kun olisi ollut siellä. Ehkä sitä kautta voisi kasvaa yhteinen tie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti