Istuntoviikko on lopuillaan. Talvinen aamuaurinko siivitti päätösmessua. Väsynyt väki kulki kirkkoon ja sieltä vielä tänne saliin. Työt on kohta tehty. Muutama päätös vielä pöytään ja sitten kotiin.
Tulevaisuuskomitean mietintö lähti matkalle eteenpäin. Melkein kaikki valiokunnat antavat siitä lausunnon ja tulevaisuusvaliokunta yrittää saada sen käsittelyyn jo ensi toukokuun istuntoviikolla. Vastaanotto täällä salissa on ollut hyvä. Veikkaisin, että asia menee kyllä eteenpäin, joskin jotkut uudistukset näyttävät olevan mahdottomia. Tosin seurakuntarakenneuudistuksen ympärilläkin oli aikoinaan hyvää pöhinää, mutta asioiden konkretisoituessa epäilevien äänet lisääntyivät.
Rolf Stefansson puhui tänään lähetyksestä ja sen moninaisuudesta ja varoitti kirkkoa kapeuttamassa sitä. Ehkä juuri missioajattelusta käsin on helppo katsoa myös tätä kirkolliskokouksen työtä ja kaikkea sitä, mikä on täällä vaikeaa viedä eteenpäin. Hän muistutti, että todellinen elämä ei mahdu lokeroihin. Ja että suomalainen dogmatiikka niin helposti unohtaa elämän, joka rikkaana kulkee meidän keskellämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti