Tämän aamun kirpsakka keskustelu liittyi piispanviran kelpoisuusvaatimuksiin. Tähän astihan ainoa kelpoisuusvaatimus on ollut pappisvihkimys. Arkkipiispanvaalin ehdokkasasettelu ja ehdokas, joka ei hyväksy kirkkomme virkakantaa, on nostattanut paljon keskustelua. Voiko pappi, joka ei suostu yhteistyöhön naisten kanssa tulla valituksi piispaksi? Kyllä teoriassa voi.
Virkakysymys on noussut kevään aikana esille monesta syystä. Olin itsekin jo luullut, että tämä kysymys on kirkossa marginaalinen, eikä sitä kannata kovin paljon miettiä tai nostaa esille. Arkkipiispanvaali osoitti kuitenkin, että vanhan virkakäsityksen kannattajia on yllättävän paljon Se on todellisuutta kirkossa, eikä sitä kannata puhua pois.
Salikeskustelua kuunnellessa esiin nousi monenlaisia ajatuksia. Ehkä häiritsevintä oli se, että naisten kokemuksille naureskeltiin. Hauskan, leppoisan puhetyylin sisään oli ladattu valtava määrä mitätöintiä. Tähän eivät syyllisty naispappeuden vastustajat. Se täytyy heidän kunniakseen sanoa. He itse ovat kokeneet saman ulkopuolisuuden ja vähättelyn tässä kirkossa, eikä tämä ole heille leikin asia. Tätä tyyliä edustavat ennemminkin tuon joukon liepeillä olevat edustajat.
Toinen yllättävä, mutta kirkollisessa keskustelussa esiin noussut ajatus on se, etteivät miehet voi tietää, miltä naisista tuntuu. Kyse ei siis ole pappeudesta, jossa miehet ja naiset ovat yhtä, vaan ikään kuin kirkko olisi jakaantunut kolmeen ryhmään: naisiin, miehiin ja heihin, jotka eivät tule alttarille naisten kanssa. Näin miehistä tuleekin yhtä äkkiä oma joukkonsa ja naiset ovat ongelma. Tätä ajattelua pidän tällä hetkellä kaikkein vaarallisempana.
En itse kannata kuitenkaan aloitetta, vaikka sen intention jaan. Minusta ihmisillä on oikeus valita piispaksi se henkilö, jonka he katsovat sopivimmaksi. Sen sijaan tärkeää on kirkon johdon ääni. Onko tämä heille keskeinen asia vai ei? Eturiviä haastettiin ottamaan kantaa asiaan. Suoraan siihen kuitenkin vastasi vain piispa Samuel Salmi, joka antoi aplodien saattelemana kaiken tukensa naisille. Kiitos, Sami!
Kirkkolain kokonaisuudistus on nyt naputeltu pöytään. Tunnin ajan kuului vain puheenjohtajan nuijan tasainen kopse. Muutosehdotuksia ei tullut. Uudistus tulee vielä tällä viikolla uuteen käsittelyyn. Sen jälkeen meillä on kädessämme kirkkolaki ja - järjestys, jota tavallinen seurakuntapappi ymmärtää. Loppupäivä on tarkoitettu valiokuntatyöskentelyyn. Ja sitähän me talousvaliokunnassa teemme. Monet muut pääsevät nauttimaan ihanasta kesäpäivästä ulkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti