Keskustelu avioliitosta saatiin päättymään puoleen päivään mennessä. Aloitteemme äänestettiin raukeamaan. Asian läpimeno olisi vaatinut seitsemän edustajan asettumista taaksemme. Piispainkokoukselle annettiin kuitenkin tehtäväksi etsiä ratkaisua tähän tilanteeseen. Tehtäväksianto piispainkokoukselle meni eteenpäin lähes määräenemmistöäänin. Se antaa ehkä pienen toivon pilkahduksen.
Monet olivat pettyneitä ja väsyneitä. On raskasta palata takaisin kotiin ja kertoa keskustelun yhä jatkuvan. Kyse ei lopulta ole kirkon avioliittonäkemyksestä, vaan muuttuvasta käsityksestä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen, kuten Meri-Anna Hintsala puheessaan sanoi. Mutta välillä tuntuu, että siihen liittyy vielä syvempiä ristiriitoja ja näkemyseroja kuin avioliittoteologiaamme.
Summa summarum: oli tärkeää, että teimme avioliittoa koskevan aloitteen. Ilman aloitteita asiat eivät mene eteenpäin. Meidät on kutsuttu ihmisten keskelle rakentamaan siltaa Jumalan maailman ja ihmisten maailman välille. Sinne matka johtaa taas, kun huomenna kastan ja kohtaan ihmisiä.
Ja niin kuin arkkipiispa sanoi:
"Hiljaisessa kirkossa asuu kenties myös luontainen taju siitä, että elämän suurimpia kysymyksiä ei ratkaista äänestämällä. Ei sitä, mihin nojaavat usko ja toivo, ihmisen arvo ja arvokkuus, ei sitä, miten toista ihmistä kohdellaan, ei sitä, millaisia ovat elämän perustavat kertomukset pyhästä, armosta ja ihmisen osasta, ne joista tärkeimmät kuullaan jouluna ja pääsiäisenä. Sellaisista asioista ei päätetä demokraattisesti, ei yksinkertaisella eikä määräenemmistöllä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti