Tunnelma alkaa kirkolliskokouksessa lämmetä. Eikä ihme, sillä istuntosalissa loppuu ilma ja täällä on kuuma. Koko sali odottaa ääntenlaskun tulosta. Kohta selviää, ketkä edustavat hiippakuntia kirkkohallituksen täysistunnossa ja ketkä kaksi pappia sinne valitaan. Papit tulevat hiippakuntakierron mukaisesti Oulusta ja Turusta.

Ja tuloskin selviää nyt. Oulun hiippakunnan papistoa edustaa ensimmäistä kertaa nainen, vanha kurssikaverini Eija Nivala. Luulisin, että tällä on Oulun hiippakunnan papistolle iso symboliarvo. Niin paljon vanhoja haavoja monet siellä vielä kantavat.

Aamupäivällä keskusteltiin taas kirkkoon kuulumattomien hautauksesta. Puheenvuoropyyntöjä oli runsaasti ja keskustelu jatkuu tänään vielä kuudelta. Kaikki sanomisen arvoinen on varmasti jo sanottu. Ehkä täällä kannattaisi harkita aloitteille varatun puheajan rajoittamista. Joku jo kyseli lähetekeskustelun tarkoituksenmukaisuuden perään, mutta sai puheenjohtajalta tylyhkön vastauksen.

Mukavaa täällä on se, että tulee puhuttua monenlaisten ihmisten kanssa - myös niiden, joita ei tavallisesti kohtaa arjessa ja niiden, joiden teologinen viitekehys on aika erilainen. Vielä mennään hyvässä hengessä, toivottavasti myöhemminkin. Ykseyden ei tarvitse tarkoittaa samanmielisyyttä, vaan kunnioitusta eri mielipiteitä kohtaan. Kunhan ne eivät alista tai halvenna ihmistä ja ihmisyyttä.