Pinkkiä ja keskustelua tytöistä ja pojista

Käytävällä veikkailtiin, ottaisiko ministeri Räsänen kantaa tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Olisihan se luontevaa arkkipiispan maanantaisen avauspuheenvuoron jälkeen. Pitkään kaikki näytti sangen rauhalliselta, mutta tuli se kuitenkin. Kirkko älköön myykö itseään ja sanomaansa yhteiskunnan paineen alla - avioliittokysymyksessäkään.

Esille nousi myös kirkon tehtävä maahanmuuttajien tukijana ja yhteisönä. Siihen myös arkkipiispa viittasi vastauspuheessaan kertomalla kirkkomme ensimmäisestä maahanmuuttajasta, piispa Henrikistä, jonka kotouttamisohjelma epäonnistui.

Ministerin pinkki jakku oli kaunis ja tyylikäs. Keväisen raikas.Nykyisen ministerin hyvä puoli on siinä, että hän jaksaa aina yllättää - niin pukeutumisellaan kuin sanoillaankin. Puheista ja kannanotoista voi keskustella ennen ja jälkeen varsinaisen tilaisuuden. Ja kakku on takuuvarmasti hyvää. Niin nytkin.

Täysistuntossa keskustelua herätti yllättäen mietintö, jossa korostettiin kirkon tarvetta terävöittää työtään 10-14 vuotiaiden lasten parissa. Asiaa pidettiin tärkeänä ja välillä keskustelussa sekoittuivat oman seurakunnan asiat ja kirkkohallituksen tehtävät. Huolestuttavaa oli se, että monissa puhenvuoroissa ei tunnettu kirkon laajaa työtä kouluikäisen lasten parissa juuri lainkaan. Myös käsite varhaisnuorisotyö näyttää istuvan lujassa, vaikka jo parin vuoden ajan on puhuttu tytöistä ja pojista tai kouluikäisistä lapsista.

Iltaa kohti käytäväkeskustelut seurakuntarakenteista tihenivät ja muutosesityksiä sorvattiin. Onneksi kokeneet ja kaikennähneet herrasmiehet selittivät kärsivällisesti meille uusille, miten käsittely huomenna etenee ja miten muutosehdotuksia tehdään.