Toivoa ja murinoita

Viimeinen istunto ohi. Väki matkaa suurin joukoin kirkkopäiville Kuopioon. Istunnossa käytiin hiljainen ja väsähtänyt keskustelu viestintästrategiaan liittyvästä lausunnosta. Erillistä strategiaa ei onneksi tule, vaan viestinnän on läpäistä kirkon uusi strategia, kun se aikanaan valmistuu.

Kirkon lapsi- ja nuorisotyön palvelujärjestöt, Nuorten Keskus, Poikien ja tyttöjen keskus ja Seurakuntien lapsityön keskus, olivat järjestäneet eilen illalla yhdessä Lähetysseuran ja Turun seurakuntien nuorisotyön kanssa nuorten kuulemisen. Sinapin tuliterä leirikeskus ja keväinen lämmin ilta olivat omiaan viemään eteenpäin nuorten aktiivista viestiä. Ja mitkä nuoret eri puolilta maata! Rohkeita, asiallisia, luovia, innostuneita ja hauskoja! Toivo siitä, että nuorten kuuleminen voi vielä joskus olla totta, virisi taas.

Puheenjohtajuuskysymys kuohuttaa pinnan alla ja vähän päälläkin. Se näyttää kuitenkin kuohuttavan enemmän sosiaalisessa mediassa kuin paikan päällä. Täällä ollaan aika levollisin mielin. Lopulliset päätökset tehdään vasta aikanaan. Nythän vasta valmisteltiin. Monet miettivät, mikä on oikeasti tärkeää. Jotkut näkevät tämän puhtaasti teologisena kysymyksenä, toiset taas demokratiavaateena. Minusta asiaa kannattaisi tarkastella puhtaasti käytännöllisesti. Se tarkoittaa: miten asiat sujuvat parhaiten ja miten seurakunnan ääni kuuluu parhaiten.

Itse alan kallistua siihen, että kirkkoneuvoston puheenjohtaja olisi jatkossakin kirkkoherra, ns. yhtymärovasti." Silloin hänen tehtävänsä voisi olla kevytrakenteisempi ja osa-aikainen, paljon nykyistä mallia muistuttava. Se olisi pitkällä juoksulla kustannustehokkainta. Kirkkoherra puheenjohtajana edesauttaa sitä, että yhtymä ymmärtää olevansa seurakuntaa varten ja että seurakunta on yhtymänkin perusyksikkö.

Sen sijaan seurakuntaneuvostossa puhetta voi samalla periaatteella johtaa maallikko. Hänen kauttaan kuuluu seurakuntalaisten ääni ja kirkkoherran vaikutusvalta säilyy päätöksissä esittelijän ja toimeenpanijan roolissa. Kirkkoherran tulee kuitenkin olla seurakuntaneuvoston jäsen. Keskustelu jatkukoon. Pääasia, ettemme mene punkkereihin ampumaan toisiamme periaatenuolin.