Tulevaisuuden tuulet

Auringon myötä tänään luotsattiin tulevaisuutta. Maria Kaisa Aula piti erinomaisen puheen - melkein rautalanka-alustuksen - lapsivaikutuksen arviointia ja lasten kuulemista koskevasta laista. Puheen viestinä on: ei vain kasvatusta, vaan ennen muuta osallisuutta ja vuorovaikutusta. Vatikaani ei ole ollut innostunut lasten kuulemisesta, monet luterilaiset kirkot sitä vastoin ovat olleet. Toivottavasti tulevaisuudessa myös omamme. Valmistelu on kestänyt kauan ja vielä kerran mietintö lähti Kirkkohallituksen jatkovalmisteluun.

Vaikka mietintö koski lasten kuulemista, jotkut saivat ujotettua yleiskeskustelun sisälle myös esiaviolliset suhteet ja seksuaaliopetuksen. Tämä näyttää onnistuvan aiheesta kuin aiheesta, mutta esille ne nousevat täällä etenkin silloin, kun puhutaan lapsista ja nuorista.

Iltapäivällä tulevaisuusvaliokunta jätti mietintönsä Haastettu kirkko -nelivuotiskertomuksesta. Oli nautinto kuunnella piispa Irja Askolan evästystä kirkon strategia- ja tulevaisuustyöryhmille. Hän muistutti, että kirkko on olemukseltaan globaali ja sen on edistettävä kansainvälistä solidaarisuutta, oltava vastakulttuuri yhteiskunnallisessa keskustelussa joka koskee mm. maahanmuuttopolitiikkaa, löydettävä diakoninen tapa elää kristittynä ja tultava enemmän osaksi kansalaisyhteiskuntaa.

Askola varoitti ajattelemasta, että kristillinen identiteetti määräytyisi sen mukaan, miten usein ihminen kirkon oven aukaisee. Käyntikertojen määrän listaaminen puhuu kirkkokäsityksestämme. Kuitenkin kyse on enemmän olemisen tavasta, miten olla kirkko ja kristitty tässä ajassa.

Naakka ja Rouskis, illan maskotit, tulivat jo hakemaan meitä leirikeskus Sinappiin. Siellä kuullaan kirkon todellista tulevaisuutta, lapsia ja nuoria!

Lähes kesäinen sää villitsi kansan istumaan ulkona paitahihasillaan. Alkuviikko oli niin tiivis, että ihan ihmettelee vapaaksi jäävää aikaa. Viikko kääntyy kallelleen, mutta hyvillä mielin.