Rakenteista ja rypyistä

Eilen oli sitten se suuri päivä, johon kaikki täällä tiivistyi. Käytävillä kävi kuhina ja salissakin käytiin pitkähkö yleiskeskustelu. Mutta kerrankin keskustelu oli erittäin asiallista ja aiheeseen liittyvää. Sen perusteella oli selvää, että illalla äänestettäisiin moneen kertaan.

Hallintovaliokunta oli muuttanut tuntuvasti kirkkohallituksen alkuperäistä esitystä. Jostain syystä yhtymästä olikin nyt tullut perusyksikkö, joka määrittäisi seurakuntia. Yhtymää johtaisi ns. yhtymärovasti, joka olisi samalla kirkkoherrojen esimies.Yhteinen kirkkoneuvosto olisi poistunut ja johtoryhmä olisi saanut osan sen päätösvallasta.

Koska seurakuntien itsenäisyyden tae on itsenäinen kirkkoherra, koko ymmärrys seurakunnasta olisi muuttunut ja yhtymän painoarvo suhteessa seurakuntiin kasvanut. Siispä tein muutosesityksen, jossa kannatin kirkkohallituksen alkuperäistä esitystä: määräaikaista "yhtymärovastia", joka on yksi seurakuntien kirkkoherroista. Hän on yhtymän johtavien viranhaltijoiden esimies, mutta ei kirkkoherrojen.

Illan kolmituntisessa äänestysrupeamassa muutosesitys meni lopulta läpi. Hurraa! Myös yhteinen kirkkoneuvosto säilyi. Paine maallikoiden puheenjohtajuuteen oli salissa niin suuri, että tulevaisuudessa maallikko johtaa puhetta niin seurakuntaneuvostossa kuin yhteisessä kirkkoneuvostossakin.

Muutosehdotuksia tehtiin paljon ja äänestys oli monipolvinen ja pitkä. Puheenjohtaja Timo Sahi teki upeaa työtä. Siitä huolimatta luulen, että osa väestä putosi kärryiltä ja äänestystulos neuvostojen puheenjohtajuudesta saattoi olla osittain sattumanvarainen. Niin se tietysti voi olla aina.

Tulevaisuudessa kaikki seurakunnat kuuluvat seurakuntayhtymään. Se ei mielytä niitä, jotka elävät suurseurakunnissa. Ja se mietityttää Pohjois-Suomen pitkien välimatkojen kansaa. Äänestystulos oli niin tiukka, että näin yksioikoisena ehdotuksena se ei määräenemmistösäädöksillä mene läpi.

Ehkä tylsältä tuntuvassa hallintopäivässä oli omat kohokohtansa: yhteistyö Porvoon hiippakunnan edustajien kanssa, oman hiippakunnan väki ja neuvottelut, rintamalinjojen murtuminen akselilla liberaalit-konservatiivit, kollegiaalisuus uusien ja vanhojen edustajien välillä ja puheenjohtajien hienon työn seuraaminen. Ja tietysti naapurin herra, jolla on sisupastillit aina esillä.