Rakenneuudistuksen käsittelyyn ei päästy tänäänkään. Kirkon keskushallinnon uudistaminen vei aamupäivän ja ilmoitus nuorten osallisuuden vahvistaminen tämän iltapäivän. Käsillä on isoja asioita, puhumista paljon ja tunteita ilmassa.
Kirkkoneuvos Pekka Huokuna antoi tänään ilmoituksen siitä, mitä kirkkohallitus on tehnyt 2009 annetulle edustaja-aloitteelle nuorten osallisuuden vahvistamiseksi. Kirkkohallitus ei tue nuorten edustuksellisen ja rakenteellisen demokratian kehittämistä. Ilmoituksen ehkä ongelmallisin kohta liittyi aika yksioikoiseen toteamukseen, että edustuksellinen demokratia ei ole enää nuorille kiinnostava vaikuttamisen muoto. Kuitenkin tutkimukset puhuvat toista. Spontaani vaikuttaminen sosiaalisessa mediassa ja suunnitelmallinen vaikuttaminen nuorisovaltuustoissa eivät ole vastakkaisia, vaan toisiaan täydentäviä.
Salissa oli paljon pettymystä ja turhautumista, vaikka eivät kaikki täällä näe lasten ja nuorten kuulemista kovin tärkeänä. Tämä on ristiriitaista, sillä samalla monissa puheissa on läsnä huoli nuorten sitoutumisesta kirkkoon.
Aamupäivällä salissa puhuttiin keskushallinnon uudistuksesta. Suureksi kysymykseksi näyttäisi nousevan kenttäpiispan asema piispainkokouksessa. Puhe siitä jatkunee huomenna ja äänestykseen päästään. Toiset toivovat kenttäpiispan olevan piispainkokouksen täysjäsen.
Jos keskushallinnon uudistus menee läpi, piispojen valta suhteessa kirkkohallitukseen kasvaa. Ulkosuomalaistyö ja kirkkojen väliset suhteet laitetaan eri koriin: toisesta vastaavat piispat, toisesta kirkkohallitus.
Vaikka uudistukseen liittyy ongelmia ja sen uudistusluonne on kosmeettinen, kannatan sitä silti. Asioissa pitää päästä eteenpäin. Kirkolliskokouksen ongelmana on sen valtava säilyttävä luonne. Muutosvastarinta on aina suurta, oli kyse mistä tahansa. Pelko kirkon perusteiden heilauttamisesta on aina läsnä. Käytävätasolla ja kahvipöydissä ilmapiiri on hyvä ja hauskakin, mutta rintamalinjat ovat täällä salissa kyllä aika selvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti