Täällä käyty keskustelu seurakunnan rakenteista on ollut moninaista. Osa edustajista ajattelee, että kuntauudistusuhan väistyttyä seurakuntarakenteitakaan ei tarvitse uudistaa. Mutta moni myös toivoo uudistusta. Pahinta on, jos mitään ei tehdä.
Kaksi ryhmää suhtautuu uudistuspakettiin varauksellisesti. Toinen ryhmä ovat suuret seurakunnat, joita ei ole montaa, mutta salissa heillä on monta edustajaa. Toinen ryhmä ovat vakavaraiset itsenäiset seurakunnat. Toisilla riittää kirkollisveroja, toisilla metsää. Laki-ja hallintovaliokunnat yrittävät työstää nyt sellaista lakia, joka voisi saada määräenemmistön taakseen. Pidemmät siirtymäajat jo helpottaisivat monien ratkaisuja.
Päätös seurakuntarakenteesta siirtyy ensi toukokuuhun. Piispainkokoukselta tarvitaan lausunto ja se saattaa kestää.
Täälläkin edustajat katsovat asioita usein vain oman seurakunnan näkökulmasta. Aina ei ole helppo hahmottaa kokonaisuuksia, nähdä yhteyksiä ja miettiä, miten järjestellään tilanne koko Suomessa.
Sekä täällä salissa, että sosiaalisessa mediassa on arvosteltu ns. pakkopykälää. Sen mukaan kaikkien seurakuntien on kuuluttava seurakuntayhtymiin. Kirkko tekee kuitenkin ratkaisuja tulevaisuutta ajatellen ja monen erilaisen mallin eläminen rinnakkain on vaikeaa. Laki on laki, ei toivomus. Mutta jonkinlaista spagaatia nyt haetaan. Tahto on saada asiasta aikaan ratkaisuja.
Uusi malli on solidaarisuusmalli, jossa vahvemmat seurakuntataloudet tukevat heikompia. Hallintoa voidaan keventää ja taloutta vahvistaa yhdessä, mikäli niin halutaan. Toinen vaihtoehto on mennä suurseurakuntiin ja sitä tässä salissa halutaan vielä vähemmän.
Tämän viikon tärkein päätös liittyi kuitenkin seurakunnan saaman yhteisövero-osuuden muuttamiseksi valtionavun muodossa saatavaksi korvaukseksi. Malli vaikuttaa seurakuntien talouteen, sillä monet nyt paljon yhteisövero-osuutta saavat häviävät tässä kaupassa. Mutta useimmat seurakunnat voittavat. Pidän mallia hyvänä ja saatavaa korvaustakin kohtuullisena, vaikka se ei kaikkia kirkon yhteiskunnallisia tehtäviä korvaakaan.
Nyt viimeisiä asioita viedään. Keskushallinto kevenee vähän. Kenttäpiispa ei ole uudistetun piispainkokouksen jäsen. Seurakuntien on tehtävä päätösesityksissään lapsiasiain vaikutuksen arviointi.Työvoitto lasten ja nuorten hyväksi.
Näin tämä pitkä viikko on pikkuhiljaa pulkassa. Ihanaa on, että päätöksiä on saatu tehtyä. Eteenpäin mennään. Toivottavasti rakenteissakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti