Uusia ihmisiä. Paljon uusia ihmisiä. Tältä tuntui, kun tulin aamulla aamiaiselle. Lukemattomia kädenpuristuksia, esittelyä, iloisia jälleennäkemisiä ja vähän kaihoakin niistä, jotka eivät ole tällä kertaa täällä. Lähes viisikymppisenä tuntee täällä itsensä nuoreksi. Meillä on täällä ihan oma nuoriso-osastomme. Mutta on täällä toki muutama oikeasti nuori, joskin heitä on aivan liian vähän.
Ensimmäinen istuntopäivä alkoi valtakirjojen tarkistuksella. Siinä me marssimme jonossa antamaan valtakirjamme ja näin meistä tuli virallisesti tämän istuntokauden edustajia. Vaellus salin poikki jatkuin tänään useamman kerran, sillä henkilöäänestykset tehdään täällä umpilipuin.
Äänestys koski tänään varapuheenjohtajia. Koska molemmat entiset varapuheenjohtajat eivät enää asettuneet ehdolle kirkolliskokoukseen, valinnat tehtiin puhtaalta pöydältä. Ehdokkaita oli neljä, kaksi naista ja kaksi miestä. Monien kirkolliskokouksen kirjoittamattomien sääntöjen joukkoon liittyy se, että ensimmäinen varapuheenjohtaja on nainen ja toinen mies.
Olisin mielelläni nähnyt rohkean, iloisen, nuoren ja pätevän Katri Korolaisen varapuheenjohtajana. Mutta nuoruus on täällä dismeriitti ja helposti ajatellaan, että kokemusta saa vasta ajan myötä. Lähtökohdiltaan säilyttävälle instituutiolle on aina helpompi valita puheenjohtajaksi niitä, jotka eivät mielikuvien tasolla kyseenalaista hallinnon harmaita kasvoja.
Nyt varapuheenjohtajina aloittavat kokenut ja monissa otteluissa mukana ollut Johannes Leppänen ja melko tuntematon toisen kauden edustaja Seija Kuikka. Olisi tärkeää, että luottamus varapuheenjohtajiin rakentuisi siitä huolimatta, että vaali oli tiukka, eikä ehkä rakentanut yhteistä tietä parhaalla mahdollisella tavalla.
Nyt valitsijamiehet lähtivät töihin. Aamulla tiedämme, mihin valiokuntaan itse kukin sijoittuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti