Aamun messua vietettiin tänään oman hiippakuntamme voimin. Joensuun väki vastasi esirukouksesta. Hienoa oli myös Pekka Kososen vastausmusiikiksi tekemä kaikulaulu, joka soi raikkaana keskiaikaisen kirkon uumenissa.
Täysistunnossa valittiin kirkkohallituksen täysistunnon jäsenet. Pappien vuorot kiertävät hiippakunnittain ja tällä kertaa vuorossa olivat Espoo ja Kuopio. Seuraavat neljä vuotta reissaan kerran kuussa Helsinkiin päättämään kirkon yhteisistä asioista. Olen kiitollinen hiippakuntavaltuuston pappisjäsenille, jotka luottivat minuun ja joilta sain tämän tehtävän.
Seurakuntavaalin vaalipäivä muuttuu. Isänpäivästä tullaan luopumaan tai ainakin siihen suuntaa aletaan valmistelu. Muuten ei täällä tänään sitten juuri mitään päätettykään.
Arkkipiispa nosti vielä loppupuheenvuorossaan esille kotoutumisen kysymykset ja teki analogian maahanmuuttajien kotoutumisen ja kirkolliskokoukseen kotoutumisen välille. Kotoutuminen alkaa kohtaamisesta: kättelystä, juttelusta. Se koskee sekä niitä, jotka ovat uusia ja niitä, jotka ovat olleet täällä aikaisemminkin. Me kotoudumme olemaan täällä yhdessä. Ja pelisääntöjen oppiminen. Sekin on kotoutumista, niin kuin oma paikka ja oma tehtävä. Kysymys on lopulta vierauden ja ulkopuolisuuden kokemuksen murtamisesta. Siinä riittää työtä. Niin täällä kuin tässä maassa - niin itselle ja muille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti